Huutokauppa

Hyvää iltaa isännät, emännät, Liisat sekä Hannut ja tervetuloa tämänkertaiseen huutokauppailtaamme. Nyt kun edellinen tilaisuus on vihdoin saatu päätökseen, [Kenen keijon idea se oikein oli huudattaa koko Brittiläinen Toimistokäyttäytyminen -oppikirja osa kerrallaan? Viimeinen osa 215: "Causing a hullabaloo" saatiin kaupaksi vasta viidentenä kauppapäivänä ja ne kaikki osti sama kaveri.] olemme valmiita aloittamaan seuraavan osion: Walesilaisia asioita. Ovatko kaikki valmiina huutamaan?

- Mä huudan Jypille mä huudan!

Nonniin, herra siellä keskirivissä ilmoitti myös viime viikolla huutavansa Jypille mutta suomalaisen urheilun onnenkantamoiset huudatetaan vasta ensi kerralla. Ovatko kaikki muut paitsi Jypille huutava herrasmies valmiina huutamaan?

- ...

Loistavaa. Aloittakaamme rahan tuottaminen meidän taskuihimme! Ensimmäinen esineemme on harvinaislaatuinen, aluespesifi, Walesilainen kiiperi.

Erikoisen kiiperistä tekee erityisesti sen kolmion mallinen pohja, joka mahdollistaa esineelle kolme tahkoa liikennemerkkien ja muiden ilmoitusluonteisten symbolien painamiseen. Useimmat kiiperit tunnetusti ovat pyöreitä, jolloin niihin on mahdotonta kiinnittää muuta kuin heijastintarraa tai jeesusteippiä. Ostaja voi halutessaan korvata liikennemerkkitarran haluamallaan ilmoitussymbolilla tai vaikkapa --

- Jypin peli jypin peli jypin peli!

-- Niin, tai vaikkapa paikallisen urheilujoukkueen logolla. Huomatkaa myös kiiperin vahvistettu pohja joka estää esineen vääntymisen vaikeissa tai haastavissa olosuhteissa, sekä kiinnitysruuvien paikat kiiperin päällä. Kiinnitysreikiin on mahdollista kotikonstein tai oheisesta rautatavaraliikkeestä kiinnittää vilkkuvia valoja, lisäselvityskylttejä tai erinäisiä ibod-laitteita härpäkkeineen. Aloitamme tarjouskilpailun yhdestä eurosta. Saadaanko yksi euro? Yksi euro kiiperistä? Yksi euro kulmallisesta kiiperistä?

- Hep!

Hienoa, siellä rohkea neitishenkilö nosti kätensä. Saadaanko kaksi euroa? Kahden euron kiiperi? Onko? Onko?

- On!

Hyvä neiti, teidän ei tarvitse korottaa teidän omaa tarjoustanne. Hyväksymme huutonne kuitenkin, hinta on nyt kaksi Suomen euroa. Saammeko lisätarjouksia? Kuka myöntää? Kuka myöntää? Mikä on seuraava tarjous eksoottisesta kulmakiiperistä? Eikö? Onko? Ensimmäisen, toisen ja..... KOLMANNEN kerran! Kulmakiiperi myyty nuorelle naishenkilölle eturivissä. Voimmeko nyt puhua täysin epävirallisesti vaikka keskustelumme kuuleekin n. sata muuta huutokaupassa läsnä olevaa henkilöä? Mihin tarvitsitte kulmallista kiiperiä?

- Se tulee miun kämpille! Myö kerättään siellä kiipereitä ja sen sellasia. Tai joku siellä on niitä ainakkii keränny kun niitä on siellä joka huone väärällään. Khihihihi. Kierrätä!

Asia kunnossa. Neiti voi noutaa kiiperinsä täältä lavalta mikäli ylettyy. Etenemme seuraavaan Walesilaiseen asiaan. Toinen objektimmekin pysyttelee liikenneaiheessa: neljä kappaletta Walesilaisia Liikennevaloja.

Kyseiset liikennevalot ovat Walesilaisten keskuudessa hyvinkin pelätyt, ja ovatkin kuulopuheiden mukaan kovin yksittäinen ravintola-annos, jota ihmiset saattavat kyseisellä alueella tilata. Liikennevaloista selvitäkseen on ne juotava peräkkäin punaisesta alkaen, koska Isossa Britanniassa kaikki muukin tehdään väärinpäin verrattuna muuhun Eurooppaan. Liikennevalot koostuvat kolmesta 2,5 cl määrästä Sourz-likööriä, juomajärjestyksessään Sourz Cherry, Sourz Pineapple sekä Sourz Apple. Sourz-liköörin alkoholitilavuus on 15 [viisitoista] prosenttia, ja tämän vuoksi Walesilaiset Liikennevalot aiheuttavatkin suunnatonta pakokauhua ja alahuulen vapinaa paikallisten opiskelijoiden juhlissa. Kyseinen myyntiartikkeli suositellaankin juotavan neljän ihmisen kesken, koska länsimainen lääketiede ei tunne ennakkotapauksia henkilöistä, jotka olisivat nauttineet enemmän kuin 3 x 2,5 cl mietoa alkoholijuomaa. Saammeko tarjouksia Walesilaisista Liikennevaloista?

- Hihihi... Anteeksi, montako niitä liikennevaloja olikaan huudettavana?

Neljä. Liikennevaloja huudetaan nyt neljä kappaletta, takarivissä istuva mieskolmikko. Shottilasit ovat muuten pehmeää muovimateriaalia, joten mahdollisen ylilyönnin sattuessa lasinsirut --

- Hihihi.. Emme ihan kuulleet. Montako niitä liikennevaloja siinä yhdessä setissä on?

Neljä. Neljä shottisarjaa kertakäyttöisissä muoviastioissa. Kuten olin sanomassa, nämä ravintola-annokset nautitaan --

- Sanotko vielä uudestaan. Hihihi...

Hyvät herrat, Walesilaisia Liikennevaloja myydään nyt neljä kappaletta. Ja te alatte pitkästyttämään minua. Voisitteko olla hyviä ja suorittaa tarjouksen.

- Hihihi. Niitä on neljä...

MYYTY kolmelle herrasmiehelle hintaan neljä uutta Suomen markkaa. Olkaa hyvät ja tulkaa kuittaamaan ostoksenne tänne lavalle. Ja jättäkää se kakkulapio, ostoskärryt, Jyväskylän kaupungin muovikasvi, liikennemerkki, robotti, lippu, liitutaulu, liitutaululiidut, puomi, koulun kello, ensiapulaukku sekä kiiperin ostanut nuori neiti rauhaan. Siirrymme viimeiseen artikkeliimme, Walesilaiseen laaksomaisemaan.

Nämä jylhyydellään hiljaiseksi vetävät paikalliset maalaismaisemat ovat alunperin Herttua Suityousir:n omistamia lammasmaita, jotka olivat vielä 1900-luvun alussakin hyvin suosittu matkailukohde jopa walesilaisten itsensä keskuudessa. Herttualla tunnettiin olleen jopa 2000-päinen lammaslauma vaeltelemassa näiden vuorten välissä ja litkivän rentouttavaa purovettä, mutta 60-luvun seksivallankumouksen myötä kaikki lampaat mystisesti katosivat.

Tämän vuosikymmenen jälkeen Walesissa siirryttiinkin lammaskadon sanelemana niinsanottuun lampaiden vapaakasvatukseen, jossa elukat saavat tepastella missä haluavat ja niiden oletetaan oppivan elämän perusasiat kokeilun ja erehdyksen kautta. Sama mentaliteetti on myöhemmin levinnyt myös ihmispentujen kasvattamiseen, tosin sillä seurauksella että suurin osa Walesilaisista on lihavia sekä äänekkäitä. Huomatkaa kuitenkin eri lammasrotujen erotteluun käytetyt kiviaidat, jotka ovat vieläkin pystyssä muistuttamassa meitä erilaisista, yksinkertaisemmista ja ryhdikkäämmistä ajoista. Koko laakson lähtöhinnaksi on merkitty 200 [kaksisataa] euroa. Laakson omistajalle myönnetään myös oikeus ottaa siitä kymmeniä valokuvia ja siirtää ne kaikki Facebookiin valitsemallaan aikavälillä, esimerkiksi esittelemään kavereilleen kaikkia niitä mielenkiintoisia asioita, joita mahdollisen Walesin matkan aikana tuli tehtyä. Saanko tarjouksia?

- Jypin peli jypin peli jypin peli!

- Mie edellytän teiltä kaikilta kierrättämistä!

- Heittelee täällä! Liukkari! Tsilipa-tsilipa-tsilipa! Jeep! Anna nimi.

Toistan, saanko tarjouksia kiehtovasta maalaismaisemasta? Lähtöhinta kaksisataa? Onko? Todellinen pala veilssiläistä historiaa! Katsokaa, siellä on ruohoja, polkuja, hiekkaa ja kaikkee.

- Minä alan kyllästymään sinun juttuihisi.

- Sinun blogi on ihan paska ja sinun uus puhelinnumerosi on myös ihan paska!

- Mää en kestä!

Vai niin. Kai sitä tarvii sitten alkaa kohta kaupittelemaan asioita jotka oikeesti kiinnostavat ihmisiä...