" I don't want to be a product of my environment. I want my environment to be a product of me. "Huhkin ja puhkin tänään punttisalilla normaaliin tapaani keralla ystäväni Jonin [ja syy treenaamiseeni on muuten yksinkertaisesti se, että jos joudun tilanteeseen jossa lipsahdan kallionkielekkeeltä alas ja joudun roikkumaan sen reunalta ainoastaan sormieni varassa, tahdon olla sen verran kohtuullisessa fyysisessä kunnossa että minun kannattaa edes yrittää nostaa itseni ylös sen sijaan että toteasin vain että "tämä oli nyt tässä" ja päästäisin irti] ja televisiossa pyöri paikallinen Music Television niin ikään normaaliin tapaan. Olin juuri napannut käsiini käsipainon (jalkapainot olivat jo jaloissa) kun paikallisen MTV:n listaohjelmassa heilahtaa soimaan Anna Abreu. Voi tuhannen tulimmaista! Kauhistuksen kanahäkki! Eikö Suomi kertakaikkiaan suostu jättämään meikäpoikaa rauhaan? Juuri olen saanut karistettua Jyväskylän timen pahat muistot - sekä ne muistot timestä joita ei ole - ja Bangorin suosituimmaksi menomestaksi osoittautuu yökerho nimeltä Time. Juuri kun se pirun viinietikkabiisi on lakannut soimasta kallopallossa ja olen saanut siirrettyä itseni maahan jossa joka kanavalta ei tule joko BB:tä, Anna Abreuta tai muita tosi(paska)-teeveen tähtiä, iskee Walesin MTV vyön alle ja alkaa tuomaan Suomea maahan oikein kaksin käsin. Heilautin yllätys/kiukkupuuskassani käsipainoa niin kovaa, että oikeaan haukkariin tuli tennispallon kokoinen verenpurkauma. Muut salilla kävijät eivät voineet lopettaa nauramista kun kaksi suomalaista nuortamiestä juoksee keskellä salia ympyrää, kirkuvat kuin kanat ja läimivät toisiaan pyyhkeillä.
Nyt jälkeenpäin en kyllä oikein edes tajua miksi piti juosta ympyrää.
Onko todella niin, että minä olen ympäristöni tuote ja jatkuva altistuminen Idols-musiikille on saanut kaiken musiikin kuulostamaan niin samalta, että mikä tahansa geneerinen MTV-musa alkaa mielessäni kuulostamaan samalta? Niin pelottavan samalta että laulaja omasta mielestäni muuttuu Anna Abreun näköiseksi? Vai ovatko naamabailaus, liukkarit, giraffen, eivaan ja neloset muuttaneet ympäröivää todellisuuttani niin suomalaiseksi, että musiikkitelevisiossakin alkaa jo soimaan suomalainen Idols-musiikki? Testasin tätä teoriaa kysymällä viereiseltä punttisialta että onko hän koskaan juonut maitoa. Vastaus oli kielteinen, joten tiesin ainakin toistaiseksi olevani vielä kuitenkin Walesissa.
--
No, olen ollut nyt neljättä viikkoa töissä siellä cocktail-baarissa. Kuten aikaisemmin mainitsin, työsuhdeneuvotteluja nopeutti huomattavasti se, etten vaatinut työnteostani palkkaa. Olen kuitenkin huomannut viimeisen viikon aikana pieniä pisteleviä tuntemuksia selkäpiissäni. Joskus näitä pieniä pistoksia on tuntunut myös aivan niskassa asti. Nämä pienet pistokset ovat niitä pieniä tikareita, joita lentelee kolleegoitteni silmistä. On alkanut etäisesti tuntua siltä, että en taida olla aivan heidän lempihenkilönsä. Kyse ei suinkaan ole valloittavasta persoonallisuudestani, vaan siitä että läsnäoloni on tainnut jonnin verran vaikuttaa heidän työvuoroihinsa.
Ja kieltämättä, kyllä minuakin Jyväskylässä saattaisi hieman sylettää jos Saudi-Arabiasta tulisi sööri, astelisi Nightin toimistoon käsi ojossa ja ilmoittaisi että haluaisi tulla tekemään töitä ilmaiseksi. Ja olisi vielä tuplasti pätevämpi kuin kukaan jo olemassaolevista työntekijöistä. Ja ensimmäisenä tunnit lähtisivät tietenkin minulta, henkilöstöfirman ihmisvararenkaalta. Saattaisin heittää kyseistä arabialaista muutamalla tikarilla itsekin - mutta en voisi syyttää muita kuin itseäni. Ai täh?
Ohessa onkin avoin suomeksi kirjoitettu kirje niille kolleegoilleni, joiden mielestä on epäreilua että heidän tuntejaan luovutetaan minulle:
KYYNEL! HÄHÄHÄHÄ
Ja ohessa avoimen, suomeksi kirjoitetun kirjeeni perustelu. Hommahan on sillä lailla, että jokainen joka itkee että ulkomaalaiset tulevat maahan X varastamaan paikallisten asukkaiden työpaikat, pitäisi kynsiä hengiltä rikoksista ihmiskuntaa vastaan. Miksi? Mikäli ulkomaalaiset ovat valmiita tekemään saman määrän työtä paremmin ja halvemmalla, polkaisee Herra Kapitalismi koneensa käyntiin, iskee silmään vaihteen nimeltä kysyntä kautta tarjonta ja huristaa suoraan naisiin. Mikäli tämä pätevämpi henkilö on valmis tekemään työn Y halvemmalla ja paremmin kuin nykyinen työntekijä, ei kyseisen työpaikan omistajalla ole mitään perustetta olla antamatta kyseisiä tunteja toiselle henkilölle, oli hän ulkomaalainen tai ei. Kun Herra Kapitalismin moottori jyrähtelee jo, voi jokainen duunari vilkaista peiliin ja kysyä, kuinka halvalla minä olen tämän työn valmis tekemään. Mikäli vastaus on "en noin halvalla", siirrytään kohtaan kaksi: "pidänkö minä edes tästä työstä?" Mikäli vastaus on edelleen "ei", siirrytään kohtaan kolme: mennään suihkuun ja pestään tukka suosittelemallani hiusshamppoolla:
Ja kun se itku on vihdoin saatu loppumaan, voi miettiä omissa päissään että kannattiko niitä tikareita heitellä sittenkään vai voisiko tämä sittenkin olla jokaisen asiaa koskevan ihmislapsen paras oppitunti aiheesta Kapitalismi Ja Miten Saisin Siltä Pesää. Vai mitä, Frank Costello?
" Twenty years after an Irishman couldn't get a fucking job, we had the presidency. May he rest in peace. That's what the niggers don't realize. If I got one thing against the black chappies, it's this - no one gives it to you. You have to take it. "Aamen.
--
Ravintoloista puheen ollen, sain tuossa yksi päivä napattua aika hyvän valokuvan Walesin ravintolakulttuurin yleisestä tasosta:
Ja nyt ei ole tarkoitus huudella tyylikkäästi norsunluutornistani [hitto, Anna Abreulla on senkin niminen kappale!] koska en saanut sitä tuotua tullista läpi. Mutta välillä sitä tulee mietittyä että kun olen töissä Bangorin hienoimmassa cocktail-loungessa valkoisine huonekaluineen, laajoine vodka-, rommi-, gin-, viski-, sekä mixerivalikoimineen ja työpäiväni koostuu enimmäkseen Malibun sekoittamisesta limonaatiin, kaljakammen vetelystä ja niiden ihanien sinisten breezer-pullojen availusta, niin voisiko tämän homman hoitaa koulutettu apinakin? Tai no omalla kohdallanihan näin taitaa ollakin.
Siinä on kyllä työtodistuksen kirjoittelussa ammattirunoilijalle mukavan laajuinen haaste, kun täytyy saada suomalaista lähiöpubia vastaavat työtehtävät kuulostamaan mahdollisimman tyylikkäiltä. Tässä on oma versioni työtodistuksesta, jonka tulen vaihtojaksoni loputtua saamaan.
Tomi T. Hiltunen, 290786-XXXX on toiminut baaritarjoilijan tehtävissä Piranha Lounge -cocktailravintolassa yhteensä x tunnin ajan. Työtehtävissään Tomi on osoittanut poikkeuksellista ammattitaitoa mm. seuraavissa tehtävissä:
- Asiakkaiden tervehtiminen tavalla, joka saa heidät tuntemaan itsensä tervetulleiksi ravintolaan
- Juomien tarjoilu läikyttämättä niitä asiakkaiden päälle
- Asiakkaille puhuminen käyttäen maan enemmistökieltä ja käyttäen myös mm. sivulauseita sekä slangi-ilmaisuja
Tomi loistaa tilanteissa, jotka vaativat kovatasoista silmä-käsi-koordinaatiota kuten väkevien alkoholituotteiden kaatamista viinamittoihin ja kyseisten artikkeleiden siirtämistä tämän jälkeen laseihin tai muihin tarjoiluastioihin. Tomi osaa itsenäisesti valita kuhunkin juomaan sopivan lasin, eikä epäröi lisätä juomiin jäisiä paloja. Tomi on saanut myös kiitosta kyvystään muistaa ulkoa molempien tärkeiden walesilaisten juomasekoitusten sisältö kirjoittamatta sitä käteensä tussilla tai tarkastamatta sitä työntekijöiden käyttöön tarkoitetusta lunttilapusta.
Hän on myös osoittanut kiinnostusta ravintolamme kehittämiseksi ehdotellen muille työntekijöille parannuksia kuten hedelmien leikkaamista etukäteen ennen työvuoron alkua tai valkovenäläisten ravistamisen lopettamista. Tomilla on selkeä hengen palo laadukasta ravintolapalvelua kohtaan, joka käy ilmi kaikkein vaikeimmassa asiakaspalvelutilanteessa: kun asiakas haluaa juoman jolla on erisnimi. Muut työntekijät ovat jopa hiljalleen ottaneet Tomista mallia ja vähentäneet silmiensä pyörittelyä asiakkaan edessä, kun asiakas tilaa juoman joka ei tule hanasta.
Toiminnallaan Tomi on ansainnut ravintolallemme arvokasta lisämainetta: Piranha Loungessa työskentelee baaritarjoilija, joka palvelee useaa asiakasta samaan aikaan. Monet ravintolat ovat yrittäneet imitoida tätä toimintatapaa, mutta ovat epäonnistuneet luoden ravintolallemme eräänlaisen monopolin paikallisessa kilpailukentässä. Tomi on arvokas lisä minkä tahansa ravintolan henkilökuntaan ja toivonkin hänelle kaikkea hyvää sekä ansaitsemaansa arvostusta on hänen tuleva työpaikkansa mikä tahansa.
Kunnioittavasti, Cai Hughes.
--
Hoh hoi, kaikesta tästä itsekehusta jäi vähän kitkerä maku suuhun. Ja tuntuu aivan kuin hampaitteni väliin olisi vielä jäänyt kiikkiin jonkinlainen pikku palanen. Nyt kun löytäisi jostain hammastikun...
Kappas, laatikollinen Abreun Annoja, kuin tilauksesta!
