Pyhän Pietarin nyrkkiliha aiheuttaa järjestystä

- Nonniin ja sieltä sitten seuraavaa luukulle. Hopi hopi, ei tässä koko päivää ole odotella. Urakkapalkalla, nääs. Urakkapalkalla. Nimi?
- Hiltune. Tomi Hiltune. Khihihi.
- "Hiltune. Tomi Hiltune"... Voi Pomon jestas sentään. Taas yksi näitä persenaamoja jotka ovat nähneet kolme uusinta Bond-leffaa ja ovat olevinaan. Kai teille tulee vielä vodkamartiinit ravistettuna ei sekoitettuna, mitä? Pikku hörpyn jälkeen hyppäätte Aston Martiniinne ja hurautatte naisiin, vai? Perseestä lennähtelee teräskaapelia ja kellot leikkaavat pommeista sähköjohdot poikki? Eikö kukaan voi täällä sanoa nimeään kunnolla niin kuin ihmiset! Mikä teihin fiksuihin ihmisiin menee täällä taivaan imagojonossa? Johtunee ilmanpaineesta. Odottakaapas.
- No anteeksi vaan kun olin olemassa Herra Pietari, mutta olisiko noita odotteluhommia ollut tuolla alakerrassakin jo ihan tarpeeksi? Luulisi että taivaassa tuo tietojenkäsittely toimisi sillä tasolla että ei tarvisi enää portilla tietokoneen päätöstä odotella.
- Pitäkääpä se suu supussa Herra Hiltunen. Kun käskin teitä odottamaan, käskin teitä odottamaan sen vuoksi että sain lisää aikaa miettiä, iskenkö teitä mouhijärveläisellä nakkikioskiheijarilla leukaan vai palleaan. Tulin siihen tulokseen, että isken teitä palleaan. *THUMP*
- Ai saatana! Tuo sattui ihan oikeasti! Mitä ihmettä?
- Tuota samaa löytyy vielä lisää jos Herra Hiltunen haluaa. Haluatteko, mitä? Katsokaas, tällä nyrkillä on heivautettu isompaakin jätkää jos toistakin. Siinä on Muhammad Alista lähtien kovatkin jätkät vikisseet kuin pikkutytöt. Vikisseet kuin saranat! Kas kun tämä nyrkki maksoi tonnin mutta tämä tappoi sonnin.
- No en halua.
- Hyvä. Kyllä ne agenttiwannabetkin nyrkkilihaa ja järjestystä tottelevat. Ja siksi toisekseen, meidän kaikki tietokantamme rakentelut ja tietoliikenteemme toimittelut tapahtuvat edelleenkin kirjoittamalla vanhalla kunnon sulkakynällä. Pomo oli vähän sitä mieltä, jotta "if it ain't broke, why fix it?", joten täällä sitä sitten raapustellaan tietoa reaaliajassa ylös kuin vihannekset.

- Eheheh.. Heh heh..
- No mitäs nyt? Pistetäänkö toinen nakkikioskin erikoinen?
- Eeeei kun huvitti vähän tuo mitä sanoit. Kirjoittelevatko vihannekset teillä päin paljonkin asiakirjoja? Heheheh... Eihän niillä ole edes käsiä. Khihihi.
- *Huoh*.. Teitäpä täällä Taivaassa ei paljoa vielä ollutkaan. Huonoja koomikoita! Jos minulta kysytään, teidät pitäisi sijoittaa tuonne Vanhan Vihtahousun valtakuntaan samaan karsinaan parkkipirkkojen ja turkulaisten kanssa. Näin on näreet. Mutta valitettavasti minun hienostuneeseen arviointikykyyni ei täällä päin luoteta, joten minulle uskottiin tämä hemmetin apinahomma. Portsariksi pistivät! Samaan hommaan, jonka hoitaa tuolla toisella puolella kolmipäinen koira. Koiran hommiin!
- Khihihi.. Vuh vuh.
- Aaargh! En ihmettyisi yhtään vaikka teidät olisi lähetetty tänne tappamalla. Totta puhuen, tekisin sen itsekin uudestaan ellette olisi jo kuollut. Mitenkäs te oikein tänne sitten päädyitte?
- Pyöräonnettomuudesta, kuule. Olin matkalla hoitamaan viimeisiä vaihtoon lähdön järjestelyjä, kun joku pönttö huristi polkupyörällään suoraan vastapalloon. Kieltämättä aika harmittava tilanne, jäi tuo kandikin palauttamatta sen vuoksi.
- Mitä ihmettä? Polkupyörä ajoi teitä vastapalloon ja te kuolitte? Miten te senkin onnistuitte niin tunaroimaan? Eikö teillä ole viime aikoina kuitenkin tullut ihan kohtuullisesti tuota elopainoa oman itsenne suojaksi?
- No sitähän minäkin siinä ehdin vähän ihmettelemään. Mutta kun täällä kerran olen niin tuskimpa siinä mitään virhettäkään on tapahtunut?
- Enpä menisi sanomaan. Nyt täytyy oikein suorittaa tarkastus. Hnnngh, olipa painava kirjan kansi. Eipä tekisi meillekään pahaa tuollainen Äm See Intosh... Nonniin, oletteko te T. Hiltunen, omasta mielestään hauska OKL-opiskelija Jyväskylästä?
- Pitää paikkansa.
- Oletteko te se, joka lähetti viime viikon Niksipirkka-lehteen vinkin: "Painonvartijat. Välttäkää suuri kiusaus syödä suklaapatukka kaapista tai jääkaapista jättämällä ostamatta se saatanan patukka senkin läskit paskiaiset"
- Sama jätkä.
- Heh heh.. Meillä olikin pieno veto tuosta menossa. Heheheh.. Hemmetti Gabriel, sun kannattais joskus kuunnella järkipuhetta.. Kröhöm. Nonniin, mitäs muuta täältä löytyy. Olitteko osallisena Night Jyväskylässä tapahtuneessa karaoke-fellaatio-välikohtauksessa?
- Hei! Minut todettiin siitä syyttömäksi! Ei tarvi enää alkaa kaivelemaan.
- Aivan. Mutta teittekö te sen?
- En tiedä mistä puhutte, Pietari hyvä.
- Aivan. Mites tuo teidän opintojen eteneminen muuten, onko homma hanskassa? Standardikysymys.
- Aikataulussa ollaan, beibe. Neljättä vuotta viedään ja vielä ne minusta opettajaa koulivat. Viime aikoina on tosin livenny tuo työn tekeminen vähän ravintola-alan puolelle, mutta ehtiihän sitä opettajana olemaan sen 50 vuotta..
- Jep jep. Kyllä asia on nyt täysin kiistaton: teidän ei kuuluisi olla täällä.
- Eikö?
- No ei sitten ollenkaan, ei vielä moneen kymmeneen vuoteen. Nyt on meidän liikkuvilla agenteillamme sattunut jonkinnäköinen erehdys, kun teidät on tänne sen polkupyöräkuskin sijaan repäisty. Ja sitäpaitsi, mitä rakas maanne tekisikään ilman uusia työttömiä luokanopettajia? Kyllähän teidän pitää ainakin tuo opettajankoulutuslaitos loppuun suorittaa ennen kuin voimme edes harkita teidän sijoittamistanne tänne. Vaikkapa Erasmus-vaihto-ohjelmassa käyneenäkin te olisitte paljon kypsempää kauraa tänne. Ettehän te kokeneet Mitään ennen kuin olette olleet Walesissa syömässä uunissa paistettua pekonia ja 50-prosenttista maitoa.
- Ihanaa. Saan siis hoitaa vaihtojärjestelyt loppuun ja oikiasti mennä perille asti?
- Senkus hoidatte. Kunhan nyt perkule suoritatte sen opettajankoulutuslaitoksen kunnialla loppuun niin ei tarvitse pistää teitä sinne turkulaisten sekaan sitten kun teidän Oikeasti kuuluisi metsästysmaita vaihtaa.
- Sen teen. Kattellaan taas, Pietzu. Pidä homma todellisena.
- Ainiin, yksi juttu vielä Herra Hiltunen. Kaikki täällä tapahtunuthan pysyy sitten meidän välisenämme, eikä täällä tapahtuneita asioita tarvitse eteenpäin kertoa. Ettekä varsinkaan saa kirjoittaa tapahtumista mitään siihen hämärään blogiinne!
- Juuh, minä lupaan. Se on moro.

Ja sitten heräsin kotoa ja kirjoitin tämän. Hah hah, hyväuskoiset pellet!