No, tästä pikaisesta järkytyksestä selvisimme varsin helposti puhumalla asiat halki keskustelussa, jota en teille nyt tähän toista. Sitäpaitsi, ei siinä mennyt aikaakaan kun junan ikkunassa pyörivä leffa vaihtui Häjyistä hitaasti Hot Fuzzin kautta Emmerdaleksi ja kamerasta loppui tietenkin akku. Siellä junan pyyhältäessä vuorotellen kaareilevien vihreiden vuorien, jylhien harmaiden linnojen ja loputtomalta näyttävän sinisen Atlantin välissä, alkoi mahassa hiljalleen kiertää sellainen jännä pörröinen tunne, että nyt tarvitsisi jo saada kiiperöidä. Aloitinkin välittömästi voimakkaan naamabailauksen ja suoritin sitä niin kovaa että eräs täti peitti lapseltaan silmät.
Bangorin juna-asemalta suomalaisia vaihtareita kohdeltiin heille sopivalla tavalla, eli paapottiin ilmaisella taksikyydillä asuntola-alueelle. Kyseisessä Bangorin opiskelijaliiton taksissa soi muuten AC/DC niin kovaa että peitin Giraffenilta korvat. Saavuttuamme kampusalueen opiskelijataloille kävimme noutamassa avaimet ja edessä oli viimeinen taistelu Tappara-hokikassini kanssa kohti omaa kämppää. Alaovella paikallinen kämppävastaava tarjoutui auttamaan kamojen kannossa, mutta minun kasseihinihan eivät toiset miehet koske paitsi Tarjoilijoiden Kevätpäivillä. Sitäpaitsi, en tiedä oliko kyseinen herra tietoinen asiasta, mutta hokikassini sisältöön kuului vaihtovaatteiden lisäksi se tärkein: Jallu. Lyhyen keskustelumme aikana epäilin, että kyseinen kämppävastaava on saanut vihiä aikeistani tuoda asuntola-alueelle nestemäistä kultaa ja halusi osingoille. Vain kuolleen itsekritiikkini yli... Lopulta kävi ilmi, että tämä kämppävastaava vastaa myös siitä, että asuntola-alueilla ei nautita alkoholia päihtymistarkoituksissa. Sööri kuitenkin lupasi tulla jossakin kohtaa salaa maistamaan tätä mystistä suomalaisainetta, joten tulevan puolen vuoden rauhoitetuin jatkopaikka oli sitä myöten selvä.
Englannissa kaikki ihmiset ja paikat tuoksuvat samalta. Ymmärtääkseni jokainen englantilainen henkilö sukupuoleen katsomatta omistaa yhden säästöpakkauksen Burberryn "Fish N' Chips Royale with Fruits" -hajustetta, ja tällä kyseisellä tuoksulla on verhoiltu myös kaikki asuintilat sekä ulkoilma. Kämppiksinä käytävälläni on neljä brittiläistä junnua, 19-vuotiaita joka iikka, sekä yksi kiinalainen kaveri. Kaupan päälle tämän kiinalaisen herran mukana pyörii kellonajasta riippuen kolme tai neljä muutakin kiinalaista, ja heidät löytää useimmiten keittiöstä valmistamassa jonkinlaista kolmen kierroksen ateriaa. Oikeasti, kaikista noin kolmestakymmenestä käynnistäni yhteiskeittiössämme, on aina kolmesta neljään kiinalaista tekemässä ruokaa.
Junnuthan opettelevat täällä juomista parhaansa mukaan, mutta toistaiseksi parhaan juomaseuran olen saanut seinänaapurini Nickin isoisästä. Siinä vasta kova sööri! Kun junnut pyörivät huoneista toiseen heilutellen käsiään, minä, Nickin isä ja Nickin isoisä korkkasimme Jallun ja havahduimme kun puolet nolla-seiskasta oli jo tuhottu. Äijät heittelivät muuten niin kivenkovaa läppää, että voisin jopa ristiä heidät virallisesti Ison Britannian ensimmäisiksi nelosen heittelijöiksi. Aina kun Nick käveli tuoppi kädessä keittiön oven ohi, isoisä huuteli pojanpojalle perään jotakin homoista, hedelmäkakuista ja kukkahameista, ja kumosi uuden hörpyn jallusta. Ja isä perässä. Isoisä myös muisti aika-ajoin vittuilla Nickin isälle siitä, että hän ei ole käynyt edes armeijaa. Taisin päästä näillä puheilla suoraan perheeseen.
Ainiin, täytyy muuten Jyväskylään lähettää sellaisia lohduttavia terveisiä että vaikka lähdin Walesiin asti, en silti päässyt karkuun arkkivihollistani Timeä. Kaupungissa on muutama yökerho, joista toistaiseksi eniten laatuaikaa on saanut yliopistolaisten suosima pintaliitohelvetti nimeltä TIME. Timeen ollaan ilmeisesti menossa opettajaporukalla tänäänkin.. Tilanne on niin voimakkaasti ironinen, että sitä voisi katkoa paloiksi ja myydä eteenpäin junaraiteina. Kaikkina ulkona vietetyinä iltoina olen kantanut jyväskyläläistä taakkaani urheasti, ja paikallisten fuksien keskuudessa alkaa pikkuhiljaa yleistyä mystinen toiminta nimeltä Face-Partying...
En muuten yhtään väritellyt kun kerroin läksiäiskutsussani, että menen opiskelemaan Tylypahkan yliopistoon. Saavuttuamme tänään ensimmäisille info-tilaisuuksillemme, porukka ei saanut sanaa suustaan äimistellessään kaikkia 10 metriä korkeita käytäviä ja seinillä olevia puhuvia tauluja. Alun tervetulopuheen tuli pitämään vanha harmaapartainen mies korkeassa, tähtikuvioisessa hatussaan ja puhui sujuvasti kerttiä, latinaa ja englantia. Tilaisuuden päätyttyä kysyin tutoriltamme että koska meille opetetaan taikatemppuja, mutta tutor lupasi palata asiaan myöhemmin.
Seuraavaksi voisin jakaa kanssanne muutaman hauskan tilanteen Walesin yöstä. Lauantainahan kävi sillä lailla, että.. Hetkonen.
...
...
Odottakaas hetki...
...
...
...
...
Jaahas, käytävässä pyörii nuoria meribiologian naisia bikineissä ja minulla on vielä Lakut sekoittumassa vesihauteessa. Pitänee mennä valvomaan tilannetta. Ihan näin vanhimman asukkaan ominaisuudessa.
Olisi sitä voinut pöllömpäänkin paikkaan lähteä vaihtoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti